Olen tänään miettinyt sellaista asiaa, että me kristityt taidamme olla sellaisia murusten kerääjiä. Jumalahan on kuitenkin luvannut meille paljon ihmeellisiä asioita. Vaikkapa ajateltaisiin Pyhää Henkeä. Ajattelemmeko me että Pyhä Henki on sellainen, että se ihan vähän auttaa meitä joissakin asioissa. Ehkä se vähän joskus lohduttaa murheissakin, tai antaa jonkinlaisen voimalatauksen, sellaisen hetken humauksen. Ehkä saamme joskus jonkin profetian sanankin elämämme tilanteeseen.

Mutta oikeasti Jumala haluaisi antaa Pyhän Henkensä meihin asumaan. Asumaan- tarkoittaa siis että se on meissä jatkuvasti. Silloin me kulkisimme Pyhän Hengen johdatuksessa. Eikö se olisi hieno asia kun Jumalan Henki saisi meitä kaiken aikaa kuljettaa. Se voisi myöskin ohjata meidän askeleitamme oikealla hetkellä oikeaan paikkaan. Se voisi antaa meille viisautta puhua oikeita asioita oikeille ihmisille.

Nyt on sellainen aika menossa, että meidän tulisi olla täynnä Pyhää Henkeä. Emme saisi tyytyäi murusiin, tai omaan voimaamme. Jumala on kuitenkin yliluonnollinen Jumala ja hänen Henkensä saa meissä aikaan yliluonnollisia asioita. Mutta se ei kuitenkaan tee meistä omituisia, eikä kummallisia. Jumalan Henki on viisauden Henki. Rukoillaan, että saamme olla hänen Henkensä asuinsijana, niin me tulisimme näkemään ja kokemaan suuria ja ihmeellisiä asioita.

Katselen juuri tuonne Ala- Havankajärven selälle ja aurinko paistaa metsän takaa ja taivaalta tihkuu silti sadetta. Toivon että Jumalan Pyhä Henki saisi antaa elämääsi samanlaista auringon paistetta ja Hengen sadetta.