Kaikkien hylkäämä

Kukaan ei koskaan haluaisi olla yksinäinen ja onneton.

Jesaja 53: 3 " Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet. "

Jo tällä hyljeksitty sanallakin on synkkä kaiku. Tällainen ihminen on erittäin suuren murheen ja tuskan alla. Hän on kaikkien torjuma. Sellainen jota kaikki inhoavat. En toivoisi kenellekään sellaista kohtaloa.

Vielä pahempaa olisi kuitenkin olla Jumalan hylkäämä. Jeesus tunsi itsensä Jumalankin hylkäämäksi. Matt. 27: 46 " Yhdeksännen tunnin vaiheilla Jeesus huusi kovalla äänellä: " Eeli, Eeli lama sabaktani? Se merkitsee: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? "

Jumalan täytyi hyljätä oma rakas Poikansa. Häntä hakattiin ja pilkattiin. Hänen päähänsä laitettiin piikkikruunu. Kädet ja jalat lävistettiin suurilla nauloilla ja rinta keihäällä. Se kaikki on ollut hirveää. Mutta se kaikki tapahtui rakkaudesta tätä kurjaa ja syntistä maailmaa kohtaan. Me olemme Jumalalle niin tärkeitä ja rakkaita, että hän salli oman Poikansa ristille naulitsemisen, että me pelastuisimme ja saisimme iankaikkisen elämän.

Joku ihminen voi tuntea, syystä tai toisesta, että hän on niin hyljeksitty ja yksinäinen, ettei Jumalakaan hänestä välitä. Mutta se ei ole totta. Jumala ei ole hylännyt sinua. Päinvastoin, hän etsii sinua. Hän odottaa että sinä huudat häntä avuksesi. Hän odottaa, että saa armahtaa sinut. Hän oikein halajaa saada pestä sydämesi puhtaaksi kaikesta saastasta ja antaa sinulle uuden puhtaan sydämen.

Hän tahtoo omistaa sinut itselleen ihan kokonaan. Hän ei tahdo, että olet hänen kanssaan vain sunnuntaina jumalanpalveluksen ajan. Hän odottaa että annat itsesi hänen käyttöönsä. Kysyt tekemisiisi hänen tahtoansa. Jumala odottaa että seurustelet hänen kanssansa. Rukoilet ja kiität häntä. Hän haluaa kuulla lapsensa äänen. Hän on paholaiselle mustasukkainen sinusta.

Hänellä on sinua varten ihan oma suunnitelma. Sinä löydät sen kyllä, kun olet antanut ensin pestä synnit pois sydämeltäsi. Jeesus alkaa puhumaan sinulle ja hänen johdatuksessaan on ihanaa kulkea. Hän on valmistanut sinulle ne teot, joihin hän haluaa sinut ohjata. Kun tässä johdatuksessa pääset kulkemaan, niin sydämesi alkaa kiittämään.

Tämä on vanha, mutta aina uusi sanoma. Tämä on maailman tärkein asia. Tämä on Jeesuksen evankeliumi, pelastuksen sanoma. Hän kärsi, kuoli ja nousi ylös Isän luokse. Hänen verensä vaan ei ole vieläkään loppunut. Se yhä pesee syntisiä sydämiä.

Antaudu hänelle, niin et tunne itseäsi hyljätyksi.

LL

Minun pitää pienentyä

En nyt kirjoita laihduttamisesta, vaikka siihen varmaan tarvetta olisikin.

Joh. 3: 30 sanotaan seuraavasti: " Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi."

Nämä sanat ovat Johannes Kastajan. Hän oli nöyrä mies ja halusi olla pienempi kuin Vapahtajamme Jeesus Kristus.

Olen paljon katsellut vanhenevia ihmisiä. Monet heistä muistan jo miehuutensa parhailta vuosilta. He saattoivat olla isokokoisia miehiä, tai rehevän näköisiä naisia. Mutta kun ikää on kertynyt, niin he ovat alkaneet pienentymään. Pituusmittakin lyhenee ja paino katoaa. Lihakset surkastuvat ja usein he viimeisinä vuosinaan ovat jo hyvin kevyitä.

Usein vanheneva ihminen kärsii siitä että hän ikäänkuin hiipuu ja pienenee. Ei ehkä niinkään koon puolesta, vaan siksi, että hän tuntee jäävänsä ikäänkuin syrjään kaikesta elämän menosta. Asiat muuttuvat ja mukana ei enää tahdo pysyä. Ei siihen aina ole helppo tyytyä. Tuntuu että olisi vielä ollut niin paljon kaikkea tekemistä ja näkemistä. Haluaisi vielä osallistua perheensä asioihin, mutta nuoremmat kulkevat yli ja ohi. Moni haluaisi vielä vaikuttaa yhteiskunnan, tai seurakunnan asioihin. Mutta kaikessa alkaa huomata, että nuoremmat ovat viisaampia ja menevät lujaa.

Tässä vaiheessa on usein pakko myöntää itselleen, että kukaan ei ole korvaamaton. Mutta jos ihmisen Jumalasuhde on kunnossa, niin tämä oman pienenemisensä toteaminen voikin johtaa siihen, että Jumala saa suuremman sijan sydämessä. Sehän on ihan luonnollinenkin asia kun ei enää pysty, tai jaksa, niin Jumalaa tarvitsee silloin enemmän. Nuoruuden päivinä kun voimaa on vaikka muille jakaa, niin oma itse onkin helposti suurempi kuin Jumala. Sitä ajattelee pärjäävänsä omillaan.

Tästä voi tehdä sellaisen huomion, että nuorenkin ihmisen on hyvä tulla Jumalan edessä pieneksi. Jokainen meistä kuitenkin on armoa vailla Jumalan kasvojen edessä. Vaikka kuinka olisimme nuoria ja vahvoja, niin Jumala on kuitenkin meidän Luojamme. Hän on myös se joka antoi ainoan Poikansa Jeesuksen meidän syntiemme tähden ristille kuolemaan. Tämän asian syvällinen tunteminen pitäisi vaikuttaa sen, että me muutumme pinemmiksi ja Jumala tulee suuremmaksi.

Vanhenevan ihmisen on pakko tyytyä pienenemiseen ja heikentymiseen. Se on vain hyväksyttä elämään kuuluvana asiana. Nuoren ihmisen pitäisi vapaaehtoisesti tunnustaa Jumalalle olevansa pieni, suuren Jumalan edessä. Saakoon hänen armonsa kokeminen meidät jokaisen tuntemaan hänen suuruutensa ja oman pienuutemme ja heikkoutemme. Jumalahan on heikoissa väkevä. " Juuri heikkona olen voimakas" sanoo Paavalikin Korinttilaiskirjeessä.

Jumala siunatkoon meitä pienenemisen armolla!

LL

Onko enkeleitä?

Pidin lapsena kovasti kiiltokuvista. Vieläkin muistan ne kauniit isot enkelikuvat joita välitunneilla ihailimme ja vaihdoimme tyttöjen kanssa. Minä olin jaotellut kuvani vaihdettaviin ja ei vaihdettaviin.  Ne joita en halunnut vaihtaa olivat enimmäkseen isoja kauniita enkeleitä. Tai saatoin vaihtaakin, jos sain tilalle vähintään kolme oikein kaunista pienempää enkeliä.

Lapsille usein vieläkin puhutaan sellaista että ihminen kuoltuaan menee taivaaseen ja muuttuu enkeliksi. Muistan vieläkin sen kun joskus ajattelin, että tuleekohan pojista poikaenkeleitä, vai mustia enkeleitä, kun ne kuolee. Sellaisia ei ollut kiiltokuvissa. Kaikki olivat tyttöjä, tai nuoria naisia. Se mustaksi enkeliksi tuleminen johtui varmaankin siitä, että sen ikäisenä tytöt eivät erikoisemmin pojista välittäneet. Ne olivat vain pakollinen lisä koululuokassakin, koska ne kiskoivat leteistä ja tekivät kaikenlaista pientä ilkivaltaa.

Raamattu puhuu paljon enkeleistä ihan luonnollisena asiana. Niitä ei kuvata siellä nuorina kauniina tyttöinä, joilla on siivet. Eivätkä ne myöskään ole mitään vainajien henkiä. Ne ovat Jumalan luomia palvelevia henkiä. Raamatussa niistä puhutaan paljon sekä vanhan- että uuden testamentin sivuilla. Enkelit asuvat Jumalan luona, mutta ne ovat sanansaattajia. Jumalan käskystä ne suorittavat erilaisia tehtäviä myöskin täällä maan päällä.

Hebr. 1: 14 sanoo enkeleistä näin: " Eivätkö enkelit ole palvelevia henkiä? Heidät lähetetään palvelemaan niitä, jotka saavat osakseen autuuden"

Ps. 34: 8 sanotaan näin: " Herran enkeli on asettunut vartioon. Hän suojaa niitä, jotka palvelevat Herraa, ja pelastaa heidät."

Näistä molemmista jakeista saa sen käsityksen että enkelit ovat niitä varten jotka palvelevat Herraa ja ovat siis matkalla autuuteen, iankaikkiseen elämään. Uskovat siis Jumalaan ja Jeesukseen.

Itselleni opetettiin jo lapsena että jos uskoo Jumalaan ja Jeesukseen, niin silloin omistaa myöskin suojelusenkelin. Se on edellistenkin raamatunjakeiden mukaan ihan tosi asia. Enkelit varjelevat ja auttavat Jumalan omia. Koska olin lapsena todella meneväinen ja joskus uhkarohkeakin, niin en uskaltanut olla uskomatta Jumalaan. Ihan lapsellisella uskolla ajattelin, että jos en uskoisi, niin enkelini lopettaisi varjelemisen.

Kun sitten aikuistuin ja lapsuuden usko ja enkelit jäivät mielestäni pois, niin kyllä elämäkin sitten lähti alamäkeen. Monen aikuisen mielestä kaikki uskoon liittyvät asiat ovat humpuukia. Mutta kun elämä alkaa näyttää vaikealta ja tulee ongelmia, niin silloin onneksi jotkut haluavat etsiä Jumalaa. Tottakai on parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Silloin vaan on jo monta vuotta heitetty synnin teille. Usein niistä synnin teillä saaduista haavoista ja vammoista joutuu sitten koko lopun elämänsä kärsimään, vaikka sielu pelastuukin.

Omasta kokemuksestani voin sanoa, että paljon helpommalla olisin päässyt jos olisin säilyttänyt lapsuuteni uskon koko elämäni ajan. Olen kuitenkin erittäin kiitollinen Jeesukselle siitä, että hän minut pelasti neljänkymmenen vuoden iässä.

Matt.18: 3 " Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan."

Olit sitten nuori, tai vanhempi, niin aina on mahdollisuus tulla Jeesuksen luokse. Hän antaa synnit anteeksi jokaiselle katuvalle. Hänellä myöskin riittää jokaiselle omalleen suojelusenkeli.

Siunaten LL.

Ensimmäinen jouluni maailmalla.

Lähdin sen ajan tavan mukaan maailmalle rippikoulun jälkeen ja menin harjoittelijaksi    kauppapuutarhaan. Siellä sitten vietin ensimmäisen jouluni maailmalla. Jouluhan oli kukkien myynnissä ja asetelmien teossa sesonkiaikaa, joten lomaa ei annettu.

Silloin ei katsottu ikää, vaan olin yövuorossakin samalla tavalla kuin muutkin kolme harjoittelijaa. Lämmitin kasvihuoneita ja sipulivarastoa. En pelännyt olla siellä yksin. Olin kai niin lapsellinen, että olin vaan ylpeä kun minuun luotettiin ja sain tehdä aikuisten töitä.

Istuin sipulivarastossa jonain lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, koska silloin ei tarvinnut tehdä muuta kuin huolehtia lämmityksestä ja tein koivun palikasta itselleni kynttilänjalan. Poltin siihen uunissa kuumittamillani raudoilla kynttilää varten reijän ja sitten pienemmillä raudoilla koristeita ja päivämäärän ja paikan nimen. Se on minulla vieläkin tallessa. Siinä kynttilänjalassa poltin koko joulun ajan kynttilää aina kun  oli aikaa ja limsapullossa oli katkennut hyasintti tuoksumassa.

Joulua ei juuri ehditty viettämään. Kukkien kanssa oli työtä yötä päivää. Ne vähät hetket mitkä huoneessani sain olla tuntuivat silti hyvin juhlallisilta. Luin kynttilän valossa itselleni runoja. Olin kerännyt niitä erilaisista lehdistä. Jouduimme yövuorossa levittelemään kukkien kääreiksi lehtipinoja. Niissä huomasin usein runoja ja leikkelin niitä talteen.

Tässä on yksi niistä runoista, joita keräsin ja luin itselleni. Tämä oli mielestäni oikea helmi. Sen on kirjoittanut Alpo Vuolle.

Kirkas joulu.

Olinko sidottu äsken?

Missä nyt murheeni lie?

Ihana tunnelma hiljaa

sieluni seimelle vie.

Kylmä ja pimeys jättää

henkeni arkisen maan.

Kirkas joulu on tullut

minutkin vapahtamaan.

Kuuntelen, Paimenen ääni

soi yli valheiden yön:

- Nouse! on koittanut hetki,

jolloin kuoleman lyön!

Varjojen muurit murtuu.

Sielu myös kotiin saa!

Alttarin edessä hiljaa

Kiitän nyt Jumalaa.

Jos ei Jeesus olisi syntynyt maailmaan, niin meillä ei olisi Vapahtajaa. Meillä ei olisi mitään toivoa. Runossa sanotaan että kirkas joulu on tullut minutkin vapahtamaan. Eihän se joulu sinänsä ketään vapahda. Mutta Joulun Herra, Jeesus Kristus, jonka syntymän muistoksi me joulua vietämme, hän vapahtaa meidät synneistämme.

Uskon että Jumala iloitsee siitä että me juhlimme hänen rakkaan Poikansa syntymäjuhlaa. Onhan se suuri ja iloinen asia kun maailma sai Vapahtajan. Vapahtaja syntyi kaikelle kansalle, alhaisille ja ylhäisille. Ehkä juuri siksi enkelit ilmoittivatkin ihan ensimmäisenä ilosanoman kedon paimenille, eikä ylhäisten hoviin.

Luuk.2: 10- 12 " Mutta enkeli sanoi heille: " Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä, te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa."

On ihanaa että Jeesus syntyi tänne syntisiä ihmisiä pelastamaan. Jokainen joka tuntee itsensä syntiseksi saa synnit anteeksi uskomalla häneen.

Apt. 16: 31 " Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut."

Odotetaan ilolla joulua ja iloitaan Jeesuksen syntymästä! Siunattua joulua sinulle!

LL

 Sanan nälkä