Laurien Väinmaa ja Voipio konsertti teki vaikutuksen

Klikkaa yllä olevaa kuvaa, niin kuulet näytteen konsertista

Lauri Väinmaan ja Lauri Voipion konsertti tarjosi kuulijoille sellaisen nautinnon, jota vain harvoin  pääsee kokemaan Virroilla. Konsertti alkoi Ludwig van Beethovenin kahdellatoista muunnelmalla Händelin oratorion teemasta "Riemuitse Siion". Teoksessa niin Voipio selloineen kuin Väinmaa pianolla pääsivät molemmat näyttämään parasta tulkintaansa muunnelman eri osissa. Huolimatta itse pääteeman yksinkertaisuudesta variaatiot vaativat melkoista virtuoosimaisuutta molemmilta soittajilta ja siinä Laurit onnistuivat erinomaisesti.

Seuraavassa teoksessa Frederick Chopinin Nocturnessa op. 9 nro 2 pianistin herkkä tulkinta tuki kauniisti Voipion sellon kehtolaulumaista sointia.

Taiteilijat Voipio ja Väinmaa eivät pettäneet kuulijoitaan myöskään Peter Tchaikovskyn Valse sentimentale-tulkinnassaan.

Kun Lauri Väinmaa istui pianon ääreen tulkitsemaan Schubertin Serenadia ja jatkoi  Franz Lisztin säveltämällä  Petrarcan sonetilla nro 104, jokainen kuulija tunsi olevansa oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Siitä ei varmasti kenelläkään korkeatasoisen piano- ja sellomusiikin ystävällä ollut epäilystäkään. Jos joku vielä tahtoi kuitenkin kuulla virtuoosimaisempaa pianon soittoa, siihen oli todella tilaisuus Väinmaan tulkitessa Beethovenin Sonaatti Fantasia nro 14 cis-molli op. 27 nro 2 eli paremmin tunnettu Kuutamosonaattina. Väinmaa tulkitsi ensimmäisen todella hitaan osan luoden saliin rauhallisen tunnelman aivan kuin hitaat meren mainingit olisivat huuhtoneet kuutamolla rantahiekkaa. Vaikka osa on helpohko soittaa, siitä voi huomaamatta tulla tylsä ja pitkäveteinen, mutta Lauri Väinmaan tulkinta oli kaikkea muuta.

Toisen osan allegro kevensi hienosti ensimmäisen osan rauhallista tunnelmaa aivan kuin säveltäjä lienee sen tarkoittanutkin. Jos joku olisi saattanut nukahtaa alun kuutamohaaveisiin, viimeisen presto agitato osan myrskyisän nopeita arpeggioita ja teräviä korostuksia sisältävä tulkinta herätti hänet viimeistään. Vaikka säveltäjä aikanaan oli tätä soittaessaan katkonut flyygelin kieliä, Väinmaan jäljeltä helluntaitemppelin flyygeli vaikutti vielä täysin ehjältä.

Konsertin lopuksi taiteilijat Voipio ja Väinmaa soittivat vielä Edvard Griegin kaksi sävellystä "Solveigin laulu" ja "Kevät". Ylimääräisenä kuulijat saivat nauttia Robert Schumannin "Träumerei "-teoksen sävelistä.

Virroilla saa harvoin nauttia näin korkeatasoisesta konsertista ja oli harmittavaa, kun akustisesti paikkakunnan ehkä parhaassa salissa, oli tyhjiäkin penkkejä. Muistathan, että kahden viikon kuluttua 6.11. on uusi mahdollisuus tulla kuulemaan laadukasta laulua ja pianomusiikkia. Silloin Helluntaitemppelillä ovat tenori Perttu Mathlin ja pianisti Aleksander Skorodumov